Crying doesn't help

Tekis mieli vaan itkeä. Kaikki on ihan perseellään. Mulla on huono olo ja haluisin vaan nukkua ja unohtaa kuinka läski mä oon. Harmittaa tavallaan se että mä haluisin olla täydellinen täällä ja kaikkialla, mut en toistaseks oo. Siis en tarkota et voisin olla aivan täydellinen. Se on mahdottomuus, kukaan ei voi olla täydellinen. Mutta se että kontrolloisin itteäni niin hyvin, ettei näitä ahdistuksen tunteita tulis enää. Silloin mä olisin onnellinen. Okei, tää kuulostaa tosi pinnalliselta, mut tältä musta vaan tuntuu...

Kaikki käänty alamäkeen ku päätettiin sitte käydä ostaa karkkia kaverin kanssa. Sen jälkeen oon vaan mässäilly kaikkea shittiä tähän hetkeen saakka. Mä vihaan sitä että mä repsahdan oikeen kunnolla ku otan vähänki jotain. Miks mä en pysty palaamaan siihen mun normaaliin 600 kcal päivän saldoon heti jos oon syöny vähänki ylimäärästä. Mulla on joku pakkomielle vaan jatkaa sitä ahmimista.

Nyt tästä hetkestä lähtien muutan tän hetken kierteen taas. Tosin oon menos yksiin tupareihin viel tänään enkä tiiä minkälaiset ruokajärjestelmät siel on... No mä pyrin vaan olee syömättä siellä.

Nyt plään:

13.00
Hetkipuuro

20.00
Mansikoita

Nii ja huomenna meen juoksemaan. Mun yskä on alkanu paranemaan jjeeees!!

Oon muuten huomannu, että mä oon alkanu haluu oikeesti tosi laihaa vartaloa. En osaa sanoo onks mulla joku syömishäiriö... En oo nimittäin aiemmin miettiny mun syömisii näin paljon ku nyt vaikka oonki ihan normaalipainonen.

Tässä vartaloita joita ihailen<3

Kuvat: we heart it